Ruhan Meijeri

Liukkalan tilalla Lammilla, Montolan kylässä, tuotetaan luomumaitoa vuonna 2015 valmistuneessa valoisassa ja tilavassa vinokuivikepihatossa. Luomumaidontuotantoon tila siirtyi vuonna 2018 marraskuun alussa. Isäntä Aatu Liukkala ja emäntä Titta Malinen ovat toteuttaneet yhteisen unelmansa työpaikasta, jossa kuljetaan eläinten ja ihmisten hyvinvointi edellä. Tilan pihapiirissä asuvat myös Aatun vanhemmat ja tilalla työskentelevät Aatun veli Otto Liukkala, sekä karjanhoitajina Viktoriya Zguralska ja Liisa Leppänen.

Liukkalan tila on Aatun kotitila, mutta myös Titalla on kotitila Lammilla. Liukkalan uudehko, noin sadan lypsylehmän navetta on suunniteltu emännän sanoin ”sisältä ulospäin, niin että ensin mietittiin, mitä lehmä tarvitsee voidakseen hyvin ja tuottaakseen terveenä maitoa, ja vasta sitten ajateltiin mihin seinät pystytetään”. Liukkalan tilan siirtyminen luomumaidon tuottajiksi marraskuussa 2018 tapahtui luonnollisena jatkumona tilan panostettua eläinten hyvinvointiin navetan ja eläintenhoidon ratkaisuissa.

Lypsylehmien makuualue on yhtenäinen vinokuivikealue, jossa pohjalla kuivikkeena toimii turvetta tai hiekkaa ja olkea, riippuen siitä millaista kuivikemateriaalia milloinkin on saatavilla. Kuivikepohja tyhjennetään kokonaan tarpeen mukaan. Makuualueen molemmin puolin ovat leveät ruokintakäytävät, joilta lanta ajetaan kerran päivässä navetan päässä sijaitsevaan kuivalantalaan bobcatilla.

Tilan vanha parsinavetta on muutettu hiehoille soveltuvaksi kuivikepihatoksi, josta eläimillä on vapaa pääsy ulos jaloittelualueelle ympäri vuoden. Kesäaikaan hiehot laiduntavat tilan läheisyydessä ja hieholaumassa isännänvirkaa toimittaa astutussonni.

Aatun ja Titan perheen pienimmät jäsenet Viljami, Sandra ja Rita ovat navetan touhussa usein mukana. Eläinten rauhallinen ja kunnioittava käsittely on tuottanut tulosta, sillä lehmät suhtautuvat ystävällisesti pieniin karjamestareihin. Hyvinvointiin ja työskentelyolosuhteisiin satsaamisen Aatu ja Titta uskovat luovan perustan tuottaa maitoa taloudellisesti pitkäikäisten lehmien voimin. Karjan keskituotos on uuteen navettaan muuttaessa ollut noin 10 000 kg ja pitkän tähtäimen tavoitteena on nostaa tuotosta vielä korkeammalle käyttämällä edelleen pääasiassa kotoisia rehujakeita, omilta pelloilta tuotettuna.

Ruhan Meijerin kanssa yhteistyö on tilanväen mukaan ollut joustavaa, yksilöllistä ja lähellä tuottajaa. Aatun ja Titan kanssa tilan lypsylehmien seassa käyskennellessä voi meijerin edustajakin vilpittömästi todeta hyvän mielen ja positiivisuuden tarttuvan tästä nuoresta ja rohkeasta isäntäparista!

Liukkalan tilalla uskotaan tulevaisuuteen, ja vaikka talouden kanssa investoineella tilalla saa olla tiukkana, heittää isäntä hymyillen juttutuokion lopuksi ilmoille uuden haaveen: ”ehkä vielä jonain päivänä kasvatamme omat sonnivasikatkin alusta loppuun, olosuhteista tinkimättä”. Ideoita pursuava Liukkala on Ruhan Meijerin ensimmäinen luomumaitoa tuottava tila.

Saija Härkänen pyörittää Hagan maitotilaa Uudellamaalla, Karjaalla vain noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudun vilinästä. Härkäsen tila on ehkä verrattain lähellä ruuhkasuomea, mutta maisema vakuuttaa tilalle saapuvan vierailijan siitä, että kyseessä on kappale kauneinta maaseutua. Saijalle tila on siirtynyt vanhemmilta vuonna 2005.

Saijan navetassa maitoa tuottaa reilu parikymmentä lypsylehmää. Tästä erityisen kauniista lehmäkatraasta löytyy paitsi pitkäsäärisiä ja korkeatuottoisia holsteineja ja ayrshirejä, myös kotimaisia alkuperäisrotuja länsisuomenkarjaa ja lapinlehmiä, sekä suurilla silmillään hurmaavia jeyrseylehmiä. Vuosia palvellut parsinavetta on kunnostustöistä huolimatta suurille Ay- ja holsteinroduille jo hiukan ahdas mitoituksiltaan ja tämän vuoksi Saija on aloittanut määrätietoisen siirtymisen pienempikokoisiin lypsyrotuihin.

”Karjan vaihtuessa pikkuhiljaa jersey- ja alkuperäisrotuvoittoiseksi maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat kääntyneet nousuun. Keskituotos saattaa hiukan pudota, mutta energiakorjattu maitolitra korvaa viivan alta puuttuvat litrat tuloksessa, etenkin kun huomioidaan pienikokoisemman eläimen pienempi rehunkulutus. Uutta mietittävää karjanhoitotyöhön tuokin etenkin ruokinta, sillä on haasteellista löytää sopiva väkirehuruokinta eläimille, jotka käyttävät rehunsa hyvin energiatehokkaasti.” Saija kertoo.

Navetassa karjaan tutustuessa ymmärtää, että jalostus on ollut ja on edelleen Saijalle sydämen asia. Ammattitaidosta kertovat niin luvut, kuin karjan yleisilme. Saman katon alla rauhallisesti märehtiviä lehmiä yhdistää kaunis rakenne, lypsytyyppisyys ja uteliaisuus. Jokaisella eläimellä on paitsi oma tarinansa, myös oma tarkoituksensa. Joukosta löytyy niin jalostusindeksien kärkieläimiä, tärkeää katoavaa suomenkarjan sukuperimää, kuin härkäpoika, joista Saija saa lihat omaan ruokapöytään.

Saijan kanssa jutellessa ilmapiiri on välitön ja iloinen, kuitenkin viime vuosina Härkäsen tilalla on kohdattu myös vastoinkäymisiä. Saija sairasti pitkälti yli vuoden olkapäätään ja vaikka olkapää on nyt leikattu ei siitä enää koskaan tule uuden veroista. Pitkän sairausloman aikana kiimantarkkailu navetassa ymmärrettävästi kärsi ja lypsykarjassa poikimavälin pidentyminen on syönyt tulosta maidontuotannon osalta. Laidunnusta ja tilan kaikkien eläinten ulkoiluja varjostaa myös aiheellinen pelko alueen susilauman liikkeitä kohtaan, reilu vuosi sitten syyskesällä sudet nimittäin tappoivat Härkäsen tilan pienen lammaskatraan tilan pihalaitumelle. ”En aio heittää pyyhettä kehään!” Saija toteaa ja kuuntelijan on helppoa uskoa, ettei tässä talossa ole tapana antaa periksi ensimmäisten joukossa.

Maidon hinta on valtakunnallisesti alhaalla, eivätkä vastoinkäymiset ole tehneet maitotilan arjesta helpompaa. ”Ruhan Meijeriin yhteydenpito, sekä asioista neuvotteleminen on ollut sujuvaa ja luottamus on molemminpuolista.” Saija kertoo.

Kahvittelujen jälkeen ulos Saijan perässä lähtiessä pääsee osaksi oikeaa maalaiselämää, suomenpienhevoset piirittävät heiniä talikoivan emännän ja tilan paimenkoirat hulluttelevat ympärillä. Saija kerää kanalasta kennoon munia, huikkaa muutamalle uuhelle terveiset ja suuntaa ponitarhan kautta päivätarkastukselle navettaan. Tällä tilalla kuljetaan hiukan valtavirrasta poikkeavaa polkua monissa ratkaisuissa, mutta epäilemättä suomalaisen ruoantuotannon yksi punainen lanka on näissä käsissä tiukasti. Hagan maitotilalla tuotetaan rehellistä kotimaista ruokaa, ammattitaidolla ja maltilla. Laadusta tinkimättä!

Orimattilassa, Mallusjoella lypsykarjaa pitävät hyväntuuliset isäntä Kimmo ja emäntä Päivi. Jokelan tilalta Kimmon vanhemmat ovat jo vuonna 1951 lähettäneet ensimmäiset maidot Ruhan Meijeriin. Tuolloin maitotilit maksettiin vielä käteisellä rahalla kirjekuoressa, joka oli laitettu palautettujen pestyjen maitotonkkien sisälle ja toimitettu maitolaiturille takaisin meijeristä. Yhteistyö Ruhan Meijerin kanssa on jatkunut nykypäivään saakka, vaikka niin tilalla kuin meijerissäkin ovat sukupolvet vaihtuneet. Kimmon mukaan Ruhan Meijerin kanssa yhteistyö on helppoa, Jorma on itsekin lypsykarjatilallinen, vaikka omistaa ja johtaa meijeriäkin.

Kimmo ja Päivi ovat positiivinen ja ahkera pariskunta. Sukupolvenvaihdos on tehty vuonna 1995, jolloin tilalla on ollut 10 ha peltoa ja 10 lehmää. Nykyään pihatossa lypsää yksi lypsyrobotti noin kuuttakymmentä hyvätuottoista lehmää. Isäntäpari aloitti työuransa lomittajina Orimattilan kunnan palveluksessa, ja osittain lomittajan työtä tehtiin vielä tilanpidon aloituksen jälkeenkin. Vuonna 1996 aloitettiin oman tilan kehittäminen ajatuksena rakentaa parsinavettatilaa isommaksi. Navetan rakennusaikaa kesti vuoteen 2000 asti, jolloin tilalle valmistui käytetyllä lypsyasemalla varustettu 1500m2 pihatto. Vuonna 2009 tila siirtyi robottilypsyyn, ja robotti lypsää edelleen niillä sijoillaan, mihin se aloittaessa väliaikaisesti sijoitettiin. ”Robottiin täytyy vain luottaa”, toteaa Kimmo, ja iloisesti nauraen epäilee koneen jäävän väliaikaiselle paikalleen jatkossakin.

Isäntä kertoo navetan suunnittelun edenneen käsi kädessä rakentamisen ja kokemuksen kanssa. Rahoitus ja työvoima hankkeeseen tulivat tilan omista resursseista. Töitä on tehty paljon ja pitkään, mutta investoinnit eivät ole kuormittaneet tilaa isoilla velkamäärillä. Kun pihattonavetta viimein otettiin käyttöön, lypsyssä oli 16 lehmää, joiden jälkeläisistä nykyinen pääosin ayrshire-lehmistä koostuva karja onkin lähes kokonaan jalostettu. Viimeisimmät navettaan tehdyt muutokset ovat uudet tilat vasikoille ja poikimakarsinoille vuosina 2010-2012.

Navetassa on iltatöiden aikaan rauhallinen tunnelma, puhtaat tyytyväiset lehmät makailevat parsissaan, joku on lypsyllä robotissa ja muutama utelias seuraa parsia putsailevan emännän touhuja. Päivi vastaa karjan jalostuksesta yhteistyössä neuvojien kanssa. Komeat hyvärakenteiset eläimet ovat rakennejalostuksen myötä menettäneet hiukan keskituotoksestaan, mutta vaikka viimeinen vuosi jäikin noin 9000kg:n keskituotokseen, näyttää vahvasti siltä, että seuraava vuosi on jo paluuta entiseen 10 000kg:n keskituotokseen.

Kimmo ja Päivi asettuvat yhteiseen valokuvaan vähän vastustellen, mutta tästä hyväntuulisesta pariskunnasta voi kuitenkin päätellä, että yhteiset vuodet ovat rakentaneet vahvan luottamuksen yhteiseen yrittämiseen ja uskon tuleviin vuosiin.

Alestalon tilalla, Artjärven kylässä lypsykarjatilaa pyörittävät Simolan perhe, Tuomas, Heidi ja lapset Alexandra 7v., Linnea 5v. ja Erik 3v. Alestalon tilalle on Tuomas tehnyt sukupolvenvaihdoksen vuonna 2001, josta lähtien vuoteen 2003 asti tila oli maatalousyhtymänä Tuomaksen isän kanssa.

Heidin ja Tuomaksen yhteinen taival lähti liikkeelle vuonna 2002 samoihin aikoihin, kun Heidi jäi vastuuseen Mallusjoella sijaitsevasta Alitalo-nimisestä kotitilastaan. Alitaloa viljeltiin perikuntana vuoteen 2008 asti, jolloin tila siirtyi Heidin omistukseen kokonaan. Alitalon tilalla maidontuotanto loppui jo 70-luvun lopulla, mutta maidot tältä tilalta tulivat Ruhan Meijeriin jo ennen kuin Ruhan Meijeri on vuonna 1923 siirtynyt Oeschin suvulle. Tuomaksen kotitilalta Alestalosta maidon toimitus Ruhan Meijeriin aloitettiin vuonna 1991.

Tilan vanhan navetan tuhouduttua tulipalossa rakensi Tuomaksen isä vuonna 1991 uuden navetan. Edelleen osa tilan lehmistä lypsetään kombinavetassa, jonka mitoitukset ovat kuitenkin jo jäämässä pieniksi nykytarpeisiin. Kombinavetan vieressä on vuonna 2011 käyttöön otettu robottinavetta, joka on muutettu entisestä sonnikasvattamosta lypsykarjalle sopiviksi tiloiksi. Yhteensä tuotannossa on noin 100 lehmää. Nuorikarja hoidetaan juottovasikoita lukuun ottamatta tällä hetkellä tilan ulkopuolella välikasvattamossa.

Heidin ja Tuomaksen aikana tilan pinta-ala on kasvanut ja tuotantoa kehitetty. Tilalla on valmiina ympäristölupa uudelle lypsykarjarakennukselle, joka on suunnitelmissa toteuttaa yhteisnavettahankkeena vuonna 2016. Tilalla on jo aloitettu rehuvarastojen rakentaminen lähelle suunniteltua uutta karjarakennusta. Tuomas itse toteuttaa työporukkansa kanssa pohjatöitä, jotka ovat edenneet jo syksyn 2015 aikana kiitettävästi odottamaan kevään valutöitä.

Heidi ja Tuomas kehittävät tilaa eläinten hyvinvointia ja omia työvuosia ajatellen. Isäntäväki pyörittää navetoiden päivittäisiä rutiineja yhdessä yhden vakituisen karjanhoitajan kanssa. ”Työ on mielekkäämpää hyvissä olosuhteissa, terveiden eläinten kanssa.” Heidi toteaa. Tilan jatkamista seuraaville sukupolville ei vielä haluta ajatella liikaa, mutta toimiva tilakokonaisuus on kuitenkin helpompi lähtökohta mahdolliselle seuraajallekin aikanaan.

Ruhan Meijerin asiakkaina Tuomas ja Heidi arvostavat meijerin selkeää hallintorakennetta. Ei turhia väliportaita, vaan kaiken voi hoitaa suoraan asioista päättävän ihmisen kanssa. Tuomas luottaa meijerin vakavaraisuuteen ja mainitsee helppouden keskustella asioista ihmisten kanssa, joille tilan talous ja arki ovat tuttuja.

Alestalon tilalla vallitsee tekemisen meininki. Sekä Heidi, että Tuomas ovat aikaansa seuraavia rautaisia ammattilaisia, joiden kanssa vierähtää helposti aikaa mielenkiintoisissa keskusteluissa. Nuorekkuudesta huolimatta molemmilla on runsaasti kokemusta maataloudesta ja vahva näkemys oman tilan kehittämisessä. Alestalon tila on sukutila, perhetila ja tulevaisuuden tila.